Jo vakiintuneeksi luullulta paikalta - Topin tuvalta - oli nyt olosuhteiden vaatimuksesta jouduttu palaamaan lähelle - ja osittain ihan kohdallekin - vanhoihin Teivaalanharjun maisemiin.
Sääennusteet olivat uhitelleet sateen mahdollisuudella puolenpäivän aikaan, tai ennen tai jälkeen, mutta suunnitellun aikataulun mukaan mentiin. Mikä tahansa olosuhde vallitsisikin, olisi se tietenkin kaikille sama.
Toimitsijateltta pystytettiin lähtö- ja samalla maaliviivan vaiheille ja sinne survottiin sisään ilmoittautumis- ja juomapisteet. Toimitsijat Mika ja Jari olivat käyneet merkitsemässä reitin jo edellispäivänä ja Jari kävi vielä varmemmaksi vakuudeksi työntelemässä merkitsemiskärryllä valkoisen jauheviivan takaamaan reitin seuraamisen helppoutta.
Ilmoittautumisia alkoi tulla ja tällä kerralla päästiin yli 20:een osanottajaan.
Kello alkoi lähestyä kilpailun alkamisen hetkeä, kun kävikin niin, että taivaan akkunat aukenivat ja vettä alkoi tulla kuin (lisää tähän mieleisesi kielikuva).
Aikataulussa kuitenkin pysyttiin ja sen mukaisesti kilpailijat komennettiin lähtöviivalle sekä annettiin lähtömerkki, minkä jälkeen odotetusti todettiin, että juoksijat eivät olleet sokerista, vaan katosivat reitille harmaan sadeseinämän sisään. Toimitsijateltasta katsottiin ja todistettiin voimattomina myös vielä äsken niin selvän viivamerkinnän liukenemista täysin olemattomiin, mutta toivottiin, että muut reittimerkinnät riittäisivät pitämään juoksevaiset reitillä.Ihan täysin merkinnät eivät riittäneet pitämään koko joukkoa reitillä; muttamia harharetkiä tapahtui, mutta onneksi kuitenkin niin pieniä, etteivät ne vaikuttaneet ratkaisevasti kilpailun kulkuun.
Juoksijain ollessa ensimmäisellä kierroksella nähtiin ja kuultiin vielä lisää luonnonvoimien mellastusta, kun ensin välähti salama ja parin sekunnin perään tuli valtava jyrähdys lounaan suunnasta.
Tuli ja leimaus! (Tai kuten saksalainen olisi täsmällisempään tapaan todennut: Blitz und Donner!). Onneksi salama jäi ainoaksi laatuaan ainakin näillä tanhuvilla ja kilpailu saattoi jatkua yhä, vesijäähdytyksen kuitenkin edelleen hivellessä matkan taittajia.
Toimitsijateltassakin jouduttiin siirtelemään tavaroita tiiviimmin keskemmälle telttaa, jottei elektroniikka joutuisi kosketuksiin sille aina niin vihamielisen veden kanssa. Ja piti tietenkin varjella tulospapereita samasta syystä.
Juoksijat kiersivät reittiä ja ensimmäiset alkoivat tulla maaliin, jolloin toimintaa joustavoitettiin niin, että aina, kun jostakin sarjasta oli saapunut kolme ensimmäistä, pidettiin heille palkintojenjako, jottei heidän tarvinnut liota sadevedessä yhtään enempää turhaa hetkeä.
Yleisesti ottaen toiminta säilyi hyvähenkisenä, koska erilaisten säätilojen vaihtelun tunnustettiin kuuluvan polkujuoksun luonteeseen. Liukkautta saattoi peljätä hieman varsinkin juurakkoisimmilla osuuksilla, mutta ihan hyvin juoksijat onnistuivat niistäkin selviämään.
Mittansa jä määränsä se oli sateellakin ja niin vain kävi, että viimeisen vartin ajan kilpailussa vallitsi sitten taas poutasää, ja kilpailun jälkeen alkoi pilvipeitekin rakoilla, mikä oivallisesti edesauttoi kilpailupaikan purkamista.
Jotakuinkin näin tällä kertaa.
Kiitoksia kaikille osallistuneille sekä myös vapaaehtoisille toimitsijoille.
Lisää tätä samaa herkkua samassa paikassa on tarjolla jo viikon päästä, 20.9.2025, jolloin hartaasti toivotaan kuitenkin jonkin verran vähäisempää - mielellään täysin olematonta - sadetta, koska reitillä riittää ponnisteltavaa ilman sitäkin.
Tervetuloa!
