Mielessään muistot synkän sateisesta ja miltei myrskyisästä kauden ensimmäisestä Trailista, kokoontuivat toimitsijat järjestelemään kauden päättävää toista Trailia. Nyt oli sadellut yöstä lähtien, mutta sääennusteet lupailivat sadealueen harsomaistumista ja jopa kokonaan hälvenemistä, joskin tosin vasta puoli tuntia lähdön jälkeen. Luotettiin siihen, mutta toivottiin kuitenkin vielä parempaa.
Tarkoitus oli tällä kerralla rakentaa ilmoittautumispaikka Ulkoilumajan kahvioon, jossa se tulisi sitten olemaan myös tulevissa Teivocupeissa, mutta ensin vaikutti siltä, että jossakin olisi informaatiokatkos, koska ovet pysyivät lukittuina, joten valmisteluja tehtiin jo siltä varalta, että lähtö-/maaliteltta toimisi myös ilmoittautumispisteenä, kun tapahtuikin käänne parempaan toimitsija Arskan saapuessa avainhenkilön ominaisuudessa. Jipii!
Sade alkoi kuuroutuessaan vähetä, äänentoistolaitteet uskallettiin pystyttää dj...ei vaan toimitsija Tuomaksen toimesta ja tilanne alkoi näyttää jo siinä määrin lupaavalta, että toimitsija Jari lähti taas liikkeelle merkitsemiskärryn kanssa vetämään reitille viivan, jota seurata.
Polkujuoksun harrastajia alkoi saapua, ilmoittauduttiin ja sateen määrä väheni, kun lähdön hetki läheni. Sadepilvi muistutti olemassaolostaan vielä pienenpienellä tihkuttelulla lähdön hetkellä, mutta tunnusti sitten voimattomuutensa; tuli pouta ja hetken päästä pilvipeite rakoili niin, että auringonkehrä jo pääsi lämmittäviä ja vähän jopa kuivattaviakin säteitään ihmisponnistelun keskeen luomaan.
Ihan täyttä kahtakymmentä osallistujaa ei nyt täyteen saatu, mutta pinnistelyn ja ponnistelun riemua oli kuitenkin koko reitin matkalta tarjolla.
Ensimmäisinä maaliin saapuivat juniorisarjojen voittajina Lielahden sisarukset, joista ainakin Toivolla oli vielä odottamassa toisten lajien otatuksia, joihin polkujuoksu oli nyt toimimassa verryttelynä. Nuorisolla virtaa riittää!
Seuraavina olivat maaliintulon vuorossa yleisen 6 km:n juoksijat, joista ensimmäisenä saapui Santtu Kuosmanen, sitten Valtteri Bergbom ja kolmantena Jyrki Kähärä ennen naisten vastaavan matkan mitalikolmikkoa Johanna Järvensivu, Jenni Pöntinen ja Sanni Järventie.
Matkan pituudesta johtuen kului vielä kotva - ehkä puolitoistakin - kun pitkän matkan, siis 12 km, juoksijan alkoivat rajattomasti lähetä, ja jopa ylittää maaliviivaa.
Ensimmäisenä pitkältä matkalta saapui junan lailla jyräten Janne Niemi, sitten Juhani Tiainen ja Tapio Rautell, jonka maaliintulosta ei ihan mahdottoman pitkä aika kulunut naisten sarjan voittajan Jasmine Niemelän saapumiseen.
Jälkikäteen pitkän matkan kärkinimet Janne ja Juhani pohdiskelivat eroja ja yhtäläisyyksiä edelliskerran suorituksiinsa, kun havaittiin, että pojilla oli nyt, poutasään vallitessa, kulunut puolisen minuuttia kauemmin kuin viikko sitten sateessa. Mahdollisena selityksenä tarjottiin, että liian hyvät olot pehmentävät, mutta ihan täyttä voimaa ei tällekään selitykselle annettu.
Palkinnot jaettiin juhlallisesti, minkä jälkeen sitten kilpailujärjestelyt purettiin, kilpailukanslia kuurattiin oikein puheenjohtaja Mikan toimesta ja kun vähän vielä oli (etupäässä) menneitä mutta vähän tuleviakin juoksuja spekuloitu, hajosivat toimitsijat tahoilleen kuin akanat tuuleen, mutta ollen silti valmiit herkällä korvalla kuulemaan, kun Teivocupin torvi lokakuussa törähtää.
Kiitoksia taas niin osallistuja- kuin toimitsijatahoille!
Eiköhän nähdä jälleen, viimeistään lokakuun esi-Teivocupissa!
