Teivossa tavattiin jälleen, tällä kerralla polkujuoksusarja Teivo Trailin kauden 2017 päätöskilpailun merkeissä.
Säätiedotus oli luvannut tulevaksi lämmintä, jopa siinä määrin, että olisi ollut oikeutettua puhua ns. alkuperäis-amerikkalaiskesästä, mutta luvattu lämmin ilmanala ei aivan kokonaisuudessaan ollut ehtinyt paikalle asti, totesivat toimitsijat ottaessaan aikoja puolikohmeisin sormin. (Ajat tulivat kuitenkin oikein). Toisaalta, osansa asiaan tuotti myös Teivaalanharjun jyrkkä rinne, sekä siinä kasvavat puut, jotka valitettavasti työnsivät latvansa auringon ja paljolti siitä johtuen nyt siis Teivon katsomorakennuksen varjoisan takapihan väliin, takapihan, joka auringonpaisteisena olisi ollut huomattavasti mukavampi ympäristö niin toimitsijoille toimia kuin maaliin tulleille kilpailijoille tasoittaa nestetasapainoa ja odotella palkintojenjakoa, sekä... (poistettu 37 riviä samaa vilutuksen voivottelua, latojan tuomio!) Siellä oli 12 astetta lämmintä, varjoa ja pieni tuulenvire!
Nelisenkymmentä pelotonta polkujen tallaajaa säntäsi jälleen matkaan toimitsija Jari P:n ilmoille saattaman ravilähetyksen "Yksi-kaksi-aja!" inspiroimana. Jännitystä oli aavistuksen normaalia enemmän ilmassa, koska oli tiedossa, että tulevan viikonlopun pyörämaastoajokilpailuiden toimitsijat olivat käyneet jo etukäteen merkitsemässä osittain polkujuoksun kanssa päällekkäistä reittiään samantapaisilla nuolimerkinnöillä kuin Teiv Trail.
Kuinkahan käynee, pysytäänkö reitillä, saattoivat vallankin ensikertalaiset aprikoida mielessään. Toimitsijakunta oli kuitenkin varautunut hälyttämällä metsän siimekseen vahvistusvoimia viittoilemaan kilpailijoita oikealle tielle, jolla sitten kyllä pysyttiinkin.
Tällä kerralla nähtiin uutta ulkomaistakin voimaa, kun ensimmäisenä miesten kympin reitiltä kuvitellun maalivaatteen alle norjalla loppukirillä saapui Lars Moholdt, norjalaista Rindal IL -seuraa (joka muuten takavuosina St. Olavsloppetissa oli Teivolle tuttu kilpakumppanijoukkue) edustava Norjan poika, jonka epäiltiin pitäneen reittiä turhan tasaisena. Välittömästi maaliintulon jälkeen haastatteluun alistettuna Lars totesikin nousujen kotimaassaan olevan pitempiä, mutta niiden jyrkkyys tällä reitillä oli kuitenkin hieman pistänyt hengästyttämään.
Kuudella kilometrillä voittajan saapuessa maaliin Joonas Kuisman hahmossa päästiin toteamaan, että Joonas oli ottanut tosissaan viime kisan jälkeen ilmoille heitetyn sovinistisen voivottelun ja palautti ko. matkan reittiennätyksen takaisin karumman näköiselle sukupuolelle.
20 kilometriä oli - kuten koko kautena - tänäänkin toisen vuoristomaan kasvatin, Sergio Minderin, täydellisessä hallinnassa.
Näin siis saatiin tämä kausi Teivo Trailia valmiiksi.
"Mitäs nyt tehhään, kun erotaan ja ikävään jäähään?", saattoi monen juoksijan mielessä käydä, mutta ainakin kokeneemmat tietävät vastauksen: Teivocup on taas alkamassa. Lokakuussa kirmataan esi-Teivocup ja marraskuussa alkavat varsinaiset osakilpailut.
Tervetuloa sinne siis!
lauantai 23. syyskuuta 2017
perjantai 22. syyskuuta 2017
Kuluvan kauden laitimmainen Teivon polkujuoksu tarjolla
Huomenna, vielä kerran, koetaan Teivaalanharjun metsäpolkujen tenho, kun on sijansa saava Teivo Trail III/2017.
Tervetuloa!
Tervetuloa!
lauantai 19. elokuuta 2017
Teivo Trail 2/2017 taitettu
Säätiedotus oli pitkin loppuviikkoa ennustellut sadealueita kulkevaksi etelä-Suomen, ja siinä sivussa vääjäämättä myös Teivon Raviradan tienoon ylitse. Toimitsijat kuitenkin täynnä toivoa laittelivat paikat valmiiksi, Mika ja Jari olivat jo viikolla käyneet kiertämässä radan nähdäkseen, että merkit ovat tallella ja sitä kautta kaikki olisi valmista siinäkin suunnassa.
Pilvilautat uivat kutenkin Teivaalanharjun ylitse lounaan suunnasta, eivätkä ne pahemmin häiriintyneet toimitsijain mulkoilusta. Yhdentoista maissa hetken jo epäiltiin, että olisivatko juoksijat säätiedotuksia suuresti peljästyneet, mutta ei. Yksi toisensa jälkeen alkoi reippaita juoksijoita saapua paikalle ja ilmoittautumisen kautta valmistautua tämänkertaiseen maastohaasteeseen.
Yksi-Kaksi-Aja! oli taas tuttu komento puolen päivän aikaan ja samalla hetkellä polkujen vieno kutsu juoksijain korvissa vahvistui niin ylikäymättämäksi, että kuni yhtenä henkilönä kirmaisivat he matkaan.
Paitsi Joonas, joka kiireisten aikataulujensa takia joutui ensin juoksemaan vastavirtaan päästäkseen ilmoittautumaan (siis hetki lähdön jälkeen) ja sitten ryntäämään tuulispään lailla porukan perään. Ja niin oli hirmuinen hänen alkuvauhtinsa, että se kantoi koko matkan ja niinpä saapui hän kuitenkin Miesten 6 kilometriltä ensimmäisenä maaliinkin.
Koko joukon kärjimmäisimpänä oli kuitenkin kuvaannollisen maaliviivan jo katkaissut Naisten 6 kilometrin voittaja, Pyrinnön Emmi Hakomäki, joka oli samalla tehnyt matkan reittiennätyksen. (Huhuu, miesjuoksijat, missä lienette, nyt on miehinen kunnia vaakalaudalla, voitaisiin perinteisen sovinistisesti tässä yhteydessä vaikertaa!).
Tässä vaiheessa sateen uhka alkoi kouriintuntuvasti toteutua. Pisaroita alkoi ropista sinne ja tänne. Kymmenen kilometrin sarjojen juoksijoiden lähetessä maalia -- ja kahdenkympin juoksjoiden lähestyessä maalin kohdalla sijaitsevaa puolimatkaa -- sade kiihtyi niin, että toimitsijat joutuivat vetäytymään JSportin paikalle nostattaman hienon valkoisen teltan tarjoamaan vakaaseen ja luotettavaan tukeen ja turvaan (paljonkos tässä saakaan olla tuotesijoittelua? latojan huomautus) varjeltumaan sateen kirousta vastaan.
Juoksijoitahan teltta ei mainittavasti auttanut, etenkään matkan varrella.
Juottopöydälle (siis mukeihin, latojan huomautus) valmiiksi kaadetut mehut -- ja vedet -- pyrkivät laimenemaan, mutta, kuten eräs kahdenkympin juoksija totesi, sateen etuna oli, etteivät kilpailijat näe, että hiki puskee pintaan.
Sittemmin sade laantui. Yksi kerrallaan, tahi pienissä ryhmissä, juoksijat saapuivat aikanaan maaliin, pääsivät levähtämään ja spekuloimaan juoksun kulkua sekä tarkistamaan, keitä oli onni suosinut arvonnan muodossa, sekä lähtemään kotiin palautumaan reippaan ponnistelun rasituksista.
Vielä on kauden viimeinen polkujuoksu syyskuun 23. päivä odottamassa.
Tervetuloa tuolloin kirmaamaan, luultavasti raikkaassa syyssäässä, näihin samoihin maastoihin vielä kerran!
Pilvilautat uivat kutenkin Teivaalanharjun ylitse lounaan suunnasta, eivätkä ne pahemmin häiriintyneet toimitsijain mulkoilusta. Yhdentoista maissa hetken jo epäiltiin, että olisivatko juoksijat säätiedotuksia suuresti peljästyneet, mutta ei. Yksi toisensa jälkeen alkoi reippaita juoksijoita saapua paikalle ja ilmoittautumisen kautta valmistautua tämänkertaiseen maastohaasteeseen.
Yksi-Kaksi-Aja! oli taas tuttu komento puolen päivän aikaan ja samalla hetkellä polkujen vieno kutsu juoksijain korvissa vahvistui niin ylikäymättämäksi, että kuni yhtenä henkilönä kirmaisivat he matkaan.
Paitsi Joonas, joka kiireisten aikataulujensa takia joutui ensin juoksemaan vastavirtaan päästäkseen ilmoittautumaan (siis hetki lähdön jälkeen) ja sitten ryntäämään tuulispään lailla porukan perään. Ja niin oli hirmuinen hänen alkuvauhtinsa, että se kantoi koko matkan ja niinpä saapui hän kuitenkin Miesten 6 kilometriltä ensimmäisenä maaliinkin.
Koko joukon kärjimmäisimpänä oli kuitenkin kuvaannollisen maaliviivan jo katkaissut Naisten 6 kilometrin voittaja, Pyrinnön Emmi Hakomäki, joka oli samalla tehnyt matkan reittiennätyksen. (Huhuu, miesjuoksijat, missä lienette, nyt on miehinen kunnia vaakalaudalla, voitaisiin perinteisen sovinistisesti tässä yhteydessä vaikertaa!).
Tässä vaiheessa sateen uhka alkoi kouriintuntuvasti toteutua. Pisaroita alkoi ropista sinne ja tänne. Kymmenen kilometrin sarjojen juoksijoiden lähetessä maalia -- ja kahdenkympin juoksjoiden lähestyessä maalin kohdalla sijaitsevaa puolimatkaa -- sade kiihtyi niin, että toimitsijat joutuivat vetäytymään JSportin paikalle nostattaman hienon valkoisen teltan tarjoamaan vakaaseen ja luotettavaan tukeen ja turvaan (paljonkos tässä saakaan olla tuotesijoittelua? latojan huomautus) varjeltumaan sateen kirousta vastaan.
Juoksijoitahan teltta ei mainittavasti auttanut, etenkään matkan varrella.
Juottopöydälle (siis mukeihin, latojan huomautus) valmiiksi kaadetut mehut -- ja vedet -- pyrkivät laimenemaan, mutta, kuten eräs kahdenkympin juoksija totesi, sateen etuna oli, etteivät kilpailijat näe, että hiki puskee pintaan.
Sittemmin sade laantui. Yksi kerrallaan, tahi pienissä ryhmissä, juoksijat saapuivat aikanaan maaliin, pääsivät levähtämään ja spekuloimaan juoksun kulkua sekä tarkistamaan, keitä oli onni suosinut arvonnan muodossa, sekä lähtemään kotiin palautumaan reippaan ponnistelun rasituksista.
Vielä on kauden viimeinen polkujuoksu syyskuun 23. päivä odottamassa.
Tervetuloa tuolloin kirmaamaan, luultavasti raikkaassa syyssäässä, näihin samoihin maastoihin vielä kerran!
tiistai 15. elokuuta 2017
Teivo Trailiin taas lauantaina
Teivo Trailin tämän vuoden toinen osakilpailu kolkuttelee jo ovella. Lauantaina kaikki on taas valmista huimiin kokemuksiin Teivaanharjun haasteellisilla, mutta niin luonnonkauniilla poluilla. Sääennustekin lupailee hyvää juoksukeliä, juuri sellaista mihin Teivo Trailin historiassa on totuttu. Lauantaina nähdään Teivossa!
lauantai 22. heinäkuuta 2017
Teivo Trail 1/2017 taitettu
 |
| Trailin lähtökiihdytys |
Niinpä vain kävi, että juuri, kun mikkihiiren molemmat kädet olivat kellotaulussa päällekkäin ja kohtisuoraan ylös, kajahti toimitsija Jari P:n suusta käsin, sähköisesti vahvistettuna tosin, tuttu ravilähetys: Yksi-Kaksi-AJA!
Komentoa totellen ryntäsi Teivo Trail -polkujuoksusarjan ennätysosanottajajoukko (43 reipasta kirmaajaa) matkaan, tavoitteenaan kokea vaativan maastojuoksun ponnistelun huuma, mikä tuntui toivotulla tavalla toteutuvankin.
Alussa tosin oli normaalista poikkeavaa haastetta, kun juoksijat joutuivat hieman varomaan samaan aikaan samalle paikalle osuneen Rompetorin kävijöiden liikennevirtaa ja pysäköityjä ajoneuvoja, mutta hyvin siitäkin selvittiin.
Samaan aikaan, kun lähtö- ja maalipaikka kylpi auringon kultaisen loisteen suomassa lämmössä, tarjosivat metsän siimes ja tuulenviri kaivattua viileyttä juoksijoille - ja toimitsijoillekin, jopa siinä määrin, että eräs toimitsija kehui jälkikäteen vuorillisen tuulitakin ja villavälihousujen (olisiko tässä vähän liioittelua, latojan huomio) olleen asuksi nappivalinta ja toisen toimitsijan vahingossa juomapöntön kylkeen kolauttamat läpeensä syväjäätyneet sormet putosivat irtilohjenneina maahan. (Tuota nyt ei kukaan usko, nyt on liiaksi liioiteltu, latojan huomio).
Kun sarjojensa mukaisesti matkaa oli taitettu, alkoivat juoksijat saapua huojentavaan maaliin.
Ensimmäisenä kuvaannollisen maaliviivan katkaisi Joonas Kuisma miesten kuudella kilometrillä.
Kovinta vauhtia piti miesten kymmenen kilometrin voittaja Mikko Knuuttila, joka saapui kuvitelluille kalkkiviivoille, kangistumatta, alle neljän minuutin keskimääräistä kilometrivauhtia, mikä tässä maastossa on hatunnoston arvoinen suoritus ja samalla reittiennätys.
Miesten kahdellakympillä ensimmäisenä teoreettisen maalivaatteen alitti Sergio Minder, jolle, sveitsiläisenä, reitti lienee ollut helpohko. Niinpä hän pikahaastattelussa maaliintulon jälkeen yltyikin kehumaan Suomen luonnon kauneutta, kun kysyttiin reitin rankkuudesta.
Erittäin vahvistamattomien tietojen mukaan hän olisi hymyhuulin ja iloisesti rallatellen juossut kokonaan ylös myös sen mäen, jossa kaikki muut joutuivat ainakin lopussa kävelemään (osallistuneet tietävät, mistä mäestä on kyse).
Naisten sarjassa kutosen voittajana tuli hyvävoimaisena maaliin Iida Savolainen, kympillä Elena Mirfakhraei ja kahdellakympillä Katja Koivulahti.
Reittiä kiiteltiin, ja vaikka yleisesti reitin merkintää pidettiin hyvänä, joitakin parannusehdotuksiakin saatiin ja ne otetaan vakavaan harkintaan, jotta seuraavilla kerroilla voidaan tarjota vieläkin nautittavampi juoksukokemus.
Samaten toimitsijain saapumisen varhaistaminen otetaan vakavaan harkintaan, koska nyt paikalle ehti jo halukkaita ilmoittautujia ennen toimitsijoita. Kun vielä numerolappujen ja vaihtorahakassalippaan saapuminen oli hieman viivästynyt, saatiin syntymään suuremmankin kilpailujuhlan tuntua, kun ilmoittautujain jono kiersi kaksi kertaa raviradan päärakennuksen ja jatkoi letkajenkkaa hypellen talleille asti (ymmärtääkseni tämäkin on - kokonaisuudessaan - liioittelua, latojan huomio)
Noutamatta jääneet Sieväsen Johannan ja Koivulahden Katjan pokaalit odottavat seuraavassa Teivo Trailissä noutajaansa. Tapauksessa, jossa haluatte pokaalit aikaisemmin, niin ottakaa yhteyttä 040-5379888. Toimitamme palkinnot oikealle omistajilleen.
Kuvia ensimmäisestä osakilpailusta löytyy täältä.
Tervetuloa taas mukaan elokuussa, kun seuraavan kerran Teivaalanharjun polkuja näissä merkeissä tallataan!
maanantai 17. heinäkuuta 2017
Teivo Trail lähestyy
Lamminpään polut odottavat juoksijoita ja heidän toiveensa toteutuukin ensi lauantaina 22.7., kun Teivo Trail -polkujuoksusarjan tämän kauden ensimmäinen osakilpailu starttaa klo 12.00.
Radan merkkaajat ovat kiertäneet polkuja merkaten reitin maastoon oransseilla nauhoilla, jotka on kiinnitetty ensisijaisesti puiden runkoihin.
Risteyskohdissa opastetaan juoksijoita kylteillä, joissa nuoli kertoo suunnan.
Reitti on sama kuin viime vuonna.
Myös perinteitä noudattaen 10 km:n ja 20 km:n juoksijoilla on juottopaikka noin neljän kilometrin kohdalla ja paluumatkalla sama juottopaikka toimii virvoittaen juoksijoita.
Tämän lisäksi maalialueella on juottopaikka.
Luvassa on siis monipuolinen reitti sisältäen vauhdikasta juoksupohjaa sekä myös useita haastavampia osioita.
Tänä kesänä polkujuoksusarjaan matkoja on lisätty niin, että 10 km:n ja 20 km:n lisäksi juostaan myös 6 km:n pikamatka.
Tervetuloa mukaan haastamaan itsesi sekä nauttimaan suomalaisesta luonnosta!
Radan merkkaajat ovat kiertäneet polkuja merkaten reitin maastoon oransseilla nauhoilla, jotka on kiinnitetty ensisijaisesti puiden runkoihin.
Risteyskohdissa opastetaan juoksijoita kylteillä, joissa nuoli kertoo suunnan.
Reitti on sama kuin viime vuonna.
Myös perinteitä noudattaen 10 km:n ja 20 km:n juoksijoilla on juottopaikka noin neljän kilometrin kohdalla ja paluumatkalla sama juottopaikka toimii virvoittaen juoksijoita.
Tämän lisäksi maalialueella on juottopaikka.
Luvassa on siis monipuolinen reitti sisältäen vauhdikasta juoksupohjaa sekä myös useita haastavampia osioita.
Tänä kesänä polkujuoksusarjaan matkoja on lisätty niin, että 10 km:n ja 20 km:n lisäksi juostaan myös 6 km:n pikamatka.
Tervetuloa mukaan haastamaan itsesi sekä nauttimaan suomalaisesta luonnosta!
sunnuntai 7. toukokuuta 2017
TEIVON SUPERCUP
Nyt kannattaa selata kilpailukalenteria ja merkata ylös Teivo Stayersin järjestämät kilpailut, sillä on olemassa mahdollisuus, että ahkeruudesta palkitaan.
Teivo Stayersin järjestämät kilpailusarjat on niputettu sillä lailla yhteen, että kaikkien jokaiseen sarjaan vähintään seuraavalla tavalla:
Supercupin ensimmäinen tapahtuma on siis Teivocooper I 10.5.2017 ja viimeinen Teivocup VI huhtikuussa 2018.
Supercup ei liity minkään sarjan yhteiskilpailuihin; tuloksilla ei tässä ole merkitystä, vaan vain ahkera osallistuminen ratkaisee!
Teivo Stayersin järjestämät kilpailusarjat on niputettu sillä lailla yhteen, että kaikkien jokaiseen sarjaan vähintään seuraavalla tavalla:
- kolmeen Teivocooperiin ja
- kahteen Teivo Trailiin sekä
- kolmeen Teivocupiin
Supercupin ensimmäinen tapahtuma on siis Teivocooper I 10.5.2017 ja viimeinen Teivocup VI huhtikuussa 2018.
Supercup ei liity minkään sarjan yhteiskilpailuihin; tuloksilla ei tässä ole merkitystä, vaan vain ahkera osallistuminen ratkaisee!
lauantai 18. helmikuuta 2017
Jälleen kesällä entistä ehompana
Teivo Trail -polkujuoksusarja juostaan taas ensi kesänä. Viime vuonna lanseerattu tapahtuma jatkuu myös tänä vuonna. Päivämäärät on päätetty ja jotain uuttakin on luvassa. Toiveissa on ollut myös lyhyemmät matkat ja olemmekin päättäneet lisätä 10 km:n ja 20 km:n rinnalle myös pikamatkan 6 km. Reittikartta päivitetään kevään kuluessa.
Tapahtuman päivämäärät ovat seuraavat:
Tapahtuman päivämäärät ovat seuraavat:
- 22.7.2017
- 19.8.2017
- 23.9.2017
Laitahan päivämäärät talteen kalenteriisi!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)