 |
| Trailin lähtökiihdytys |
Niinpä vain kävi, että juuri, kun mikkihiiren molemmat kädet olivat kellotaulussa päällekkäin ja kohtisuoraan ylös, kajahti toimitsija Jari P:n suusta käsin, sähköisesti vahvistettuna tosin, tuttu ravilähetys: Yksi-Kaksi-AJA!
Komentoa totellen ryntäsi Teivo Trail -polkujuoksusarjan ennätysosanottajajoukko (43 reipasta kirmaajaa) matkaan, tavoitteenaan kokea vaativan maastojuoksun ponnistelun huuma, mikä tuntui toivotulla tavalla toteutuvankin.
Alussa tosin oli normaalista poikkeavaa haastetta, kun juoksijat joutuivat hieman varomaan samaan aikaan samalle paikalle osuneen Rompetorin kävijöiden liikennevirtaa ja pysäköityjä ajoneuvoja, mutta hyvin siitäkin selvittiin.
Samaan aikaan, kun lähtö- ja maalipaikka kylpi auringon kultaisen loisteen suomassa lämmössä, tarjosivat metsän siimes ja tuulenviri kaivattua viileyttä juoksijoille - ja toimitsijoillekin, jopa siinä määrin, että eräs toimitsija kehui jälkikäteen vuorillisen tuulitakin ja villavälihousujen (olisiko tässä vähän liioittelua, latojan huomio) olleen asuksi nappivalinta ja toisen toimitsijan vahingossa juomapöntön kylkeen kolauttamat läpeensä syväjäätyneet sormet putosivat irtilohjenneina maahan. (Tuota nyt ei kukaan usko, nyt on liiaksi liioiteltu, latojan huomio).
Kun sarjojensa mukaisesti matkaa oli taitettu, alkoivat juoksijat saapua huojentavaan maaliin.
Ensimmäisenä kuvaannollisen maaliviivan katkaisi Joonas Kuisma miesten kuudella kilometrillä.
Kovinta vauhtia piti miesten kymmenen kilometrin voittaja Mikko Knuuttila, joka saapui kuvitelluille kalkkiviivoille, kangistumatta, alle neljän minuutin keskimääräistä kilometrivauhtia, mikä tässä maastossa on hatunnoston arvoinen suoritus ja samalla reittiennätys.
Miesten kahdellakympillä ensimmäisenä teoreettisen maalivaatteen alitti Sergio Minder, jolle, sveitsiläisenä, reitti lienee ollut helpohko. Niinpä hän pikahaastattelussa maaliintulon jälkeen yltyikin kehumaan Suomen luonnon kauneutta, kun kysyttiin reitin rankkuudesta.
Erittäin vahvistamattomien tietojen mukaan hän olisi hymyhuulin ja iloisesti rallatellen juossut kokonaan ylös myös sen mäen, jossa kaikki muut joutuivat ainakin lopussa kävelemään (osallistuneet tietävät, mistä mäestä on kyse).
Naisten sarjassa kutosen voittajana tuli hyvävoimaisena maaliin Iida Savolainen, kympillä Elena Mirfakhraei ja kahdellakympillä Katja Koivulahti.
Reittiä kiiteltiin, ja vaikka yleisesti reitin merkintää pidettiin hyvänä, joitakin parannusehdotuksiakin saatiin ja ne otetaan vakavaan harkintaan, jotta seuraavilla kerroilla voidaan tarjota vieläkin nautittavampi juoksukokemus.
Samaten toimitsijain saapumisen varhaistaminen otetaan vakavaan harkintaan, koska nyt paikalle ehti jo halukkaita ilmoittautujia ennen toimitsijoita. Kun vielä numerolappujen ja vaihtorahakassalippaan saapuminen oli hieman viivästynyt, saatiin syntymään suuremmankin kilpailujuhlan tuntua, kun ilmoittautujain jono kiersi kaksi kertaa raviradan päärakennuksen ja jatkoi letkajenkkaa hypellen talleille asti (ymmärtääkseni tämäkin on - kokonaisuudessaan - liioittelua, latojan huomio)
Noutamatta jääneet Sieväsen Johannan ja Koivulahden Katjan pokaalit odottavat seuraavassa Teivo Trailissä noutajaansa. Tapauksessa, jossa haluatte pokaalit aikaisemmin, niin ottakaa yhteyttä 040-5379888. Toimitamme palkinnot oikealle omistajilleen.
Kuvia ensimmäisestä osakilpailusta löytyy täältä.
Tervetuloa taas mukaan elokuussa, kun seuraavan kerran Teivaalanharjun polkuja näissä merkeissä tallataan!
